Presidentti Tarja Halosen juhlapuhe Turussa Viron itsenäisyyspäiväjuhlilla 17.2.2018.

 

 

TURKU 17.2.2018

 

Arvoisa pääministeri, hyvät läsnäolijat, Austatud peaminister, head söbrad!

Suomalaiset ja virolaiset ovat aina olleet kanssakäymisissä keskenään riippumatta siitä, kuka valtaa on pitänyt. Kansallisen heräämisen aikaan kiinnostus naapurin kieltä ja kulttuuria kohtaan kasvoi uusiin mittasuhteisiin molemmin puolen Suomenlahtea. Syntyi Kreutzwaldin ja Koidulan luoma käsite Suomen silta, Soome sild. Samaan aikaan alkoi
heimoaate kukoistaa. Vallankumouksellisten kurinpalautus 1905 aiheutti pakolaisvirran Virosta Suomeen. Helsinkiin syntyi oma virolaisyhteisö, johon kuuluivat mm. Oskar Kallas, valtionpäämiehet Otto Strandman ja Konstantin Päts, kirjailijat Eduard Vilde ja Friedebert Tuglas. Suomessa asuessaan he edistivät ahkerasti suomalaisten yhteyksiä Viroon. Ystävyys oli niin suurta, että passejakin vaihdeltiin tarpeen mukaan - kirjailija Vilde matkusteli Edvard Gyllingin passilla ja taiteilija Kondrad Mägi puolestaan Tyko Sallisen passilla.

Suomen ja Viron itsenäistyminen aktivoi erityisesti ylioppilaita, suomalaisille opiskelijoille avautui opiskelijavaihdon kautta ainutlaatuinen ikkuna kansainvälistymiseen 1920- ja 30-luvuilla, ja jälleen 1990-luvulla. Opiskelijavaihto onkin aina ollut tärkeää, sillä sinä aikana kerätyt kokemukset ja verkostot kantavat parhaimmat ja kypsyneimmät hedelmät useimmiten vasta tulevaisuudessa. Katse on pidettävä pysyvästi tulevaisuuteen.

 

Kronologiaa käyttäen seuraava käänteentekevä vuosi oli 1964, jolloin presidentti Kekkonen teki epävirallisen vierailun Tarttoon ja laivaliikenteen aloittaminen Helsingin ja Tallinnan välillä heinäkuussa 1965. Pieni ikkuna vapauteen avautui ja suomalaisille uusi näkökulma historiaan.

Vuonna 1982 perustettiin Tuglas-seura, jonka merkitys Suomen ja Viron välisen yhteistyön ylläpitäjänä ja kehittäjänä on ollut erittäin merkittävä yli 35 vuotta ja sitä se on yhä edelleen. Tuglas-seura oli koko 1980-luvun virolaisen kulttuuriväen ovi suomeen; seura hankki matkustusluvat, matkaliput, majoituksen. Se ruokki ja järjesti tapaamisia, se kuljetti, tiedotti ja auttoi kääntämisessä. Tuglas-seuran rooli korostui entisestään 1980-luvun lopulla. -Kyllä kulttuurin nimissä voi harrastella aika paljon, totesi presidentti Koivisto ja siunasi samalla suomen tuen Virolle vuosina 1989-1991, tuki toteutettiin opetusministeriön ja Tuglas-seuran kautta.

Entä tänään?

Joulun alla Tuglas-seura aloitti facebook-kampanjan "juhlin Viroa lukemalla", jossa kaikilla on mahdollisuus jakaa kokemuksiaan virolaisesta kirjallisuudesta. Sivustolle liittyi muutamassa viikossa 2000 virolaisesta kirjallisuudesta kiinnostunutta suomalaista. Täällä Turussa Viro-toiminnasta vastaavat erinomaisella tavalla Varsinais-Suomen Viro-keskus ja Turun Tuglas-seura sekä luonnollisesti kaikki ne muut toimijat, jotka tekevät suomalais-virolaista yhteistyötä. Erityisesti haluan kiittää Turun museokeskusta joka julkaisee twitterissään joka viikko Viikon Virolaisen Esineen kokoelmistaan. Hienostunut onnittelu naapurillemme.

 

Viime joulukuussa juhlimme Suomen ja Viron välisen henkisen kulttuuriyhteistyön sopimuksen 80- vuotisjuhlia niin Virossa kuin Suomessa. Maittemme välinen kulttuuriyhteistyön sopimus oli voimassa myös neuvostoaikana - sopimuksen mitätöinti yksinkertaisesti unohdettiin. Kulttuurinen silta toki olisi säilynyt ilman sopimustakin. Se oli niin vahvaksi rakennettu, vuosisatojen yhteiselon pohjalle.

 

Viron uudelleen itsenäistyminen vuonna 1991 mahdollisti kanssakäymisen uudelta pohjalta ja kaikilta tasoilta. Se, että maamme sijaitsevat maantieteellisesti toisiaan lähellä, suomen ja viron kielisukulaisuus sekä jo olemassa olleet kontaktit ja verkostot loivat erinomaiset edellytykset sille yhteistyölle, jota nykyisin tehdään.

 

Suomalaisten Viro-innostus ja yhteistyö virolaisten kanssa on nyt aktiivisempaa kuin koskaan. Maittemme välinen matkustajaliikenne on kasvanut niin, että matkustajamäärät rikkovat miljoonaennätyksiä vuosi toisensa jälkeen. Tämä kertoo siitä, että Suomesta ja Virosta on muodostumassa yksi työssäkäyntialue ja Talsinki houkuttelee puoleensa myös aasialaisia turisteja magneetin tavoin. "Helsingin yksi merkittävä nähtävyys on Tallinnan vanha kaupunki - kaupungit ovat sopivasti ja kiinnostavasti erilaisia". Tämän totesi Helsingin pormestari Jan Vapaavuori Tallinnassa äskettäin. Emme siis kilpaile vaan täydennämme toisiamme.

 

Suomen ja Viron välinen teatteriyhteistyö on ollut koko ajan erityisen aktiivista niin kauan kuin teatteria on tehty. Sitä vain ei tunneta niin hyvin, eikä siitä kirjoiteta niin aktiivisesti kuin esimerkiksi kirjallisuudesta. Itsenäisyyden alkuaikoina oopperalaulaja Väinö Sola oli yksi merkittävimmistä henkilöistä, jotka loivat perustan Estonia-teatterin ja oman kansallisoopperamme hyville suhteille.

 Neuvostoaika ei ollut este ystävyyssuhteiden ylläpidolle, mutta haaste se oli. Vuonna 1969 Eeva-Liisa Mannerin Poltettu oranssi esitettiin virossa ja sen ohjasi Kotkan kaupunginteatterin silloinen ohjaaja Väinö Lahti. Virolaiset teatterin ammattilaiset tekivät luonnollisesti vastavierailun, kuten tapana oli. Nyt, 40 vuotta myöhemmin, teatteriyhteistyö on aktiivisempaa kuin koskaan. Tampereen teatterikesä, Espoon teatterin Viro-viikot ovat hyvänä esimerkkinä tästä. Tallinnan Draama-teatterissa on parikin suomalaistaustaista produktiota ja von Krahlin suomalaisohjaajat eivät enää ole vierailijoita.

 

Hyvät naiset ja herrat:

Suomen suurin maahanmuuttajaryhmä ovat virolaiset. Suomessa virolaisia asuu tällä hetkellä 70 000, Turussa ja tässä lähialueella heistä asuu neljä ja puoli tuhatta. Turkuun ja kauemmaksi ollaan tultu asumaan pysyvämmin, kun pääkaupunkiseudulla käydään enemmänkin vain töissä.

Suomessa asuvat virolaiset eivät näe itseään maahanmuuttajina, he tulevat pääsääntöisesti tänne töihin, hakemaan perheelle toimeentuloa. Aluksi Suomeen tulee yksi perheenjäsen, vuoden kahden päästä muuttaa perhe ja kolmas aalto ovat perheen isovanhemmat - tarvitaan verkostoja ja lastenhoitoapua. Samalla tavalla suomalaiset lähtivät 1970-luvulla Ruotsiin. Tällainen muuttoliike on osa kansallisen hyvinvoinnin rakentamista. Helppo tie se kuitenkaan ei ole.

 

Ruotsinsuomalaisten asema Ruotsissa on muovautunut ajan saatossa, tärkeä etappi oli suomen kielen aseman vakiintuminen Ruotsin vähemmistökielenä. Viron kieli ansaitsisi paremman aseman Suomessa, se voisi näkyä ja kuulua meillä siten kuin merkittävän vähemmistön äidinkielen tulisikin kuulua, mutta on myös tärkeää, että virolaiset perheet käyttävät tarjolla olevia mahdollisuuksia mm. lasten kotikielen ylläpitämiseen.

 

Yhteistyön kehittäminen vaatii ideoita ja resursseja. Viime vuoden tammikuun viimeinen päivä rekisteröitiin Suomalais-virolainen kulttuurisäätiö, joka on tulevaisuudessa yksi maittemme välisen
uudenlaisen kulttuuriyhteistyön mahdollistaja. S äätiön alkupääoma kerättiin yksityishenkilöiltä, yrityksiltä ja julkisilta tahoilta. On hienoa, että Turun kaupunki, Turun yliopisto, Åbo Akademi ja Turun Yliopistosäätiö lähtivät tukemaan säätiön perustamista. Lopuksi saatiin kerätyksi 100 000 euroa ja virolaista alkupääomaa oli 60 % perustamispääomasta. Viime vuonna, itsenäisyytemme juhlavuoden lahjana Viro lahjoitti säätiön pääomaan 700 000 euroa ja Suomen valtio on tehnyt päätöksen lahjoittaa 6 miljoonaa euroa säätiölle. Uusi säätiö ohjaa tukensa kulttuuriyhteistyölle, jolla on kaikupohjaa myös Suomen ja Viron rajojen ulkopuolella. Säätiön ensimmäinen stipendi jaettiin joulukuussa suomalais-virolaiselle teatterituotannolle, joka tullaan näkemään myös kansainvälisillä teatterifestivaaleilla. Säätiön toinen stipendi jaetaan ensi kuussa Tallinnassa.

 

Hyvät kuulijat,

Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan elämä on onnellisimmillaan silloin kun on kesä ja sunnuntai, ja naapurissa on häät.

Olo on juuri nyt melko samankaltainen vaikkei mikään noista edellytyksistä täytykään. Suven lämpö on kuitenkin sydämessä, on juhlava mieli ja naapurissa suuri tapahtuma ovella. Meillä suomalaisilla on takana kokonainen vuosi täynnä Suomen itsenäisyyden juhlatapahtumia ja voimme jatkaa samalla juhlamielellä monin tavoin rakkaan ja läheisen naapurin syntymäpäivää.

 

Virolaiset juhlistivat ainutlaatuisella tavalla Suomen satavuotisjuhlia - tuntui kuin juhlamme olisi ollut yhteinen - vietimme sitä #yhdessä - juhlavuotemme teeman mukaan. Pääministeri Ratas hallituksensa kanssa lauloi Tallinnan suurlähetystön pihalla aamulla 6.12. Maamme-laulun suomeksi. Presidentti Kaljulaid lausui videotervehdyksensä Suomelle suomeksi. Ainoina maailmassa nämä tervehdykset lensivät omalla kielellämme suoraan jokaisen suomalaisen sydämeen. Kiitos tästä lämmöstä ja läheisyydestä!

 

Nyt on meidän vuoromme. Tiedän että kaikenlaista on vireillä ja ehkä vähän yllätyksiäkin. Jäämme niitä tulevalla juhlaviikolla odottamaan.

 

Vana rahvatarkus ütleb, et inimene on köige önnelikum siis, kui on suvi ia pühapäev ia naabrite iuures on pulmad.

Praegu on umbes samasugune tunne: oleme terve aasta tähistanud Soome iseseisvust ja naabrite iuures ootab juba uus pidu. Eestis tähistati soome sünnipäeva väga silmapaistvalt. Nüüd on meie kord.

 

Hyvät ystävät, juhlitaan Yhdessä! Head söbrad, pidutseme üheskoos!

Eläköön Viro! Elagu Eesti!

 

 

 

 

 

 

Tapahtumia

kesäkuu 2018
M T K T P L S
28 29 30 31 1 2 3
4 5 6 7 8 9 10
11 12 13 14 15 16 17
18 19 20 21 22 23 24
25 26 27 28 29 30 1